Halusin kokeilla, saisinko tehtyÀ vangitsevan videon Turun kaupunginteatterin Seili-musikaalille, jonka ovat tehneet Satu Rasila, Mikko Kouki ja Jussi VahvaselkÀ. Esitys sijoittuu 1910-luvun Turkuun ja kertoo naisista, jotka suljettiin Seilin saaren mielisairaalaan. Saarella toimi spitaalisairaala vuodesta 1619 ja mielisairaala vuoteen 1962. Video ja juliste ovat oma ehdotukseni, eikÀ teatteri ole tilannut niitÀ.
Kun Seilin kartasta jÀttÀÀ jÀljelle vain rantaviivan ja korkeuskÀyrÀt ja peilaa saaren itsensÀ viereen kuin mustetahratestissÀ, kahdesta saaresta muodostuu ihmisaivojen puoliskot. Painoin saaret tummaan pohjaan kohokuviona ja kasvatin ulkorannoilta kermanvÀrisiÀ lonkeroita kuin syttyviÀ hermosynapseja, jotka kehystÀvÀt nÀyttÀmökuvan naiset.
Kummankin puoliskon rantaviivaa kiertÀvÀt sen omat sanat. Vasemmalla kulkevat aikakauden diagnoosit mania, melankolia ja hysteria, oikealla teatterin sivulta poimittu lause ÀlÀ unohda minua. Silmukassa nÀyttÀmökuva alkaa himmeÀnÀ ja epÀtarkkana, ja valo sekÀ tarkennus siirtyvÀt naisiin lonkeroiden kasvaessa heidÀn ympÀrilleen. Kun jokainen haara on kasvanut tÀyteen mittaansa, pulssi kulkee juuresta kÀrkeen ja sytyttÀÀ PF Marlet Display Thin Italic -kirjasimella ladotun SEILI-nimen.
Animoin kohtauksen tekoÀlyohjatulla Cavalrylla ja Python-skriptillÀ, joka piirtÀÀ kolmekymmentÀ lonkeroa kuva kuvalta. EnsimmÀiset kokeilut BlenderissÀ ja After EffectsissÀ nÀyttivÀt kumimaisilta tai sumeilta, ja piirrosmainen viivavÀrinÀ pomppi liian levottomasti. Ratkaisu löytyi, kun jokaiselle lonkerolle annettiin oma rytminsÀ: paikalliset aallot avaavat viivan hetkeksi ontoksi putkeksi eri tahdissa kuin vastakkaisella aivopuoliskolla, ja Cavalry ohjaa synkronoituja valopulsseja, polkutekstejÀ ja tarkennusta.
Videosta on kolme erikseen sommiteltua kokoa: 4:5 syötteeseen, 9:16 Reelsiin ja 16:9 leveille nÀytöille. Vaakaversiota varten jatkoin nÀyttÀmöÀ valokuvan molemmin puolin Photoshopin Generative Expandilla, jotta nÀyttelijÀt nÀkyvÀt lantioon asti.